Noniin tässäpä tämän tarinan ensimmäinen osa!

Pahoittelen mitä syvimmin kuvien kokoa ja laatua,

koska huomasin laadun olevan todella huono vasta

 kun olin jo tappanut miltei puolet simeistäni.

Jotenka älkää valittako siitä, sillä asia on korjauksessa!

-----------------------------------------------------------------------------

 

 

Siinä se on.  Cranberry townin lukio,

tunnettu hyvästä opetuksestaan, jumalattoman hyvästä ruoasta,

ja yli 60-vuotiaista opettajistaan.

Sinne talsii Evilynkin, jokaisena arkipäivänä.

Matkaa on 4 kilometriä, ja aikaa kuluu noin tunti,

mutta ei se Evilyniä haittaa!

Ja siellä on myös Mattew, Evilynin poikaystävä.

He ovat seurustelleet jo kolme vuotta,

ja rakkaus kukoistaa kuin punainen ruusu.

Ja tästä ovesta Evilyn astelee joka arkipäivä sisään ja...

´´Ole hei jo hiljaa! Etkö sä ääliö tajua,

että noi tuolla sisällä luulee mun puhuvan itekseni,

ja siinä menee mun maine ihan lyttyyn,

 kuin mun lauantainen yritys tehdä pannaria!´´ Evilyn sähähti.

Jaa no ollaan sitten hiljaa, ja annetaan Evilynin itse kertoa. (tässä siis vaihtuu minä muotoon)!

Kävelin ovesta sisään, ja huomasin ensimmäisenä Leelahin juoroamassa Lizetelle jotakin.

Penkillä istui Tommy ja Rosalie.

Niittenkin lempi leiskuu ja loimuaa, kuin nuotiossa tanssiva liekki.

Ne on ollut niin kauan yhdessä, kun vain jaksan muistaa.

 

Kaivoin lokeroni avaimen taskustani,

ja aloin etsimään äidinkielen ainettani.

Huomasin kaapin pohjalla taas kirjeen,

jossa lytättiin tekoblondit täysin.

Huoh, kukaan ei oikein usko että tukkani on näin valkea oikeasti.

´´Ohoo Evilyn!´´ Leelah kirkaisi korvia vihlovasti,

ja ryntäsi äkkiä kertomaan päivän mehevimmät juorut.

´´Joko sä kuulit et Morgan oottaa Theolle lasta?!??!´´ Leelah kysyi.

Pudistelin päätäni, ja sain kuulla kaikki pienetkin yksityiskohdat asiasta.

´´Hei missä Hilery muuten on?´´ Kysäisin nopeasti,

kun Leelah piti hengähdystauon.

´´Tuolla´´, Hän sanoi ja viittasi rehtorin kansliaan päin.

´´Voi kuule Hilery, sinulla tulee tätä menoa olemaan huono tulevaisuus.´´,

Rehtori Carter sanoi säälivä ilme kasvoillaan.

´´Sinä tiedät hyvin, ettei lukion alueella saa polttaa,

eikä myöskään saa kantaa sytkäriä mukanaan.

Olen myös kuullut että olet sytytellyt vessassa paperia.

Myönnätkö nämä asiat?´´

´´Vittu, kyllä mä myönnän että mä kannan sytkärii mukanani,

ja poltan välkillä, mutta ei mua perkele mikskään tuhopolttajaks saa syyttää!´´

´´Muistas kielenkäyttö, olen ylempiarvoisempi henkilö kuin sinä ja...´´

Rehtori sössötti.

´´Hah! Vai että ylempiarvoinen? Minä kuule en tollasen kääkän jalkoihin polvistu!´´

Hilery mylvi, ja lähti ovia paiskoen käytävälle.

´´Huomenta lapset... eikun anteeksi oppilaat.´´,

Opettaja sanoi voihkien samalla selkänsä kuntoa.

´´Teidän piti tehdä kahdeksan sivuinen aine minulle täksi päiväksi.´´

Minä jouduin lukemaan omastani niin paljon ulkomuistista kuin osasin.

´´Krokotiili on liskoeläimiin kuuluva eläin...´´, sepitin,

ja opettaja nyökkäili hymy kasvoillaan.

´´BUU!´´ huusi yksi Jason, joka sai melkein Hileryn nyrkistä.

´´Anteeksi kun keskeytän,

mutta meillä on Hileryn kanssa vielä neuvottelut kesken.´´ Ilmoitti rehtori.

´´Siis mitä vittua?´´ Hilery ihmetteli.

´´Muutama poliisi on tullut puhumaan kanssasi, joten tulehan jo.´´

´´Entäs jos en tule?´´ Hilery kysyi virne naamallaan.

´´Sitten pyydän poliiseja hakemaan.´´, rehtori totesi jäisellä äänellä.

´´Häähää!´´ Jason sanoi, ja räkätti kuin kolmivuotias kakara.

´´Ole hiljaa vitun lemupelle.´´ Hilery sähisi,

ja lähti kohti kansliaa.

´´Toi on aika tyhmä.´´ Jason sanoi Leelahille.

´´Hey vähän kunnioitusta,  se on kuitenkin mun serkku.´´ Leelah vastasi ja mulkaisi Jasonia.

Välitunti alkoi ja menimme vessaan.

´´Hey oottekste muuten kuulleet jo,

että Madella on huomenna allasbileet?´´ Leelah kysyi.

Pudistimme Hileryn kanssa päitämme, ja saimme taas kuulla yksityiskohtia.

´´Niin että lähettekö mun kanssa?

Made pyys et kysyisin teiltä kun teitä ei näkyny.´´ Leelah lopulta kysyi.

Nyökkäsin  ja Hilery teki perässä.

Kello soi tunnin alkamisen merkiksi, joten lähdimme kohti luokkaa.

Seuraavalla tunnilla oli ATK-tunti.

Tehtiin jokainen diaesityksiä jonkun eläimen biologiasta,

liikeradoista ja muusta ihmetyksestä.

Minulla oli se krokotiili.

´´Äh miten paviaanista voi tällästä tietää?´´ Hilery voihkaisi.

´´Helposti! Mietit vaan miten liikut ja mitä sun sisällä kasvaa ja...´´,

Jason luetteli.

´´No hah hah kiinnostaa kun kolme kiloo paskaa.´´ Hilery tiuskaisi.

 

Vihdoin tuli ruokailun aika. Melkein jo kuolin nälkään!

Ruokana oli kalkkunaa, mansikkahyytelöä ja kanasalaattia.

Kuulostaa hyvältä vai mitä?

´´Onko sulla muuten oikeesti noin vaalee tukka?´´

Marie kysyi ruokapöydässä.

´´Onhan se... Pääsetkö muuten huomenna Maden allasbileisiin?´´,

Vastasin ja yritin kääntää aiheen muualle.

´´Haluaisin kyllä, mutta mun pitää mennä mun tädin hautajaisiin.´´

Marie sanoin, ja hänen ilmeensä synkistyi.

´´Voih, otan osaa.´´ Sanoin surullisesti.

Hilerykin yritti mutista jotakin kanasalaatistaan.

Pian koulu´päivä, tai oikeastaan koko kouluviikko loppui. Olihan perjantai!

Oli alkanut sataa, mikä ei ollut järin mukavaa,

koska jouduin kävelemään kotiin.

Mutta ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku.

(tälläistä kuvanlaatu tulee olemaan)

Kun tulin kotiin oli jo alkanut hämärtää.

Tuntui oudolta kun ovella ei ollutkaan odottamassa herttainen vanha mummo.

Avaimiakin piti kantaa mukana, kun kotona ei ollut ketään.

Se oli paljon mukavampaa kun kämppäkaverina oli vanha hauras muori.

Menin suihkuun, koska olin märkä sateen jäljiltä.

Lämmin vesi tuntui niin ihanalta.

Se lämmitti sydämessäkin.

Hetken ajan tuntui haikealta, kun muisteli muoria,

mutta pian tuntui taas hyvältä kun tiesi,

että hän on hyvässä paikassa.

Kaivoin laatikostosta valmispastaa ja valmistin sitä iltapalaksi.

Mikään ei vedä vertoja muorin perunamuusille,

ja lihapullasoosille.

Mutta ne ajat on ohi nyt, ja täytyy itse opetella kokkaamaan.

Senkin vähäisen ruoan minä poltin.

Onhan se erilaista, kun ei ole ollut äitiä joka opettaa kuorimaan perunoita,

ja isää joka opettaa solmimaan kengännauhat.

Kun vanhempia ei ole niiden tärkeyden ymmärtää paremmin.

Hampaat piti pestä.

Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee kutsu hammashoitolaan.

Kasvotkin pitää pestä.

Jos tulee finnejä niin siinä menee maine ja ylpeys.

Sellaista se elämä on.

Nukkumaankin on mentävä yksin.

Mietin iltaisin, että jos minulla olisi vanhemmat,

osaisin paljon iltasatuja.

Nyt en osaa yhtään.

En voi kertoa omille lapsilleni lainkaan satuja.

Mutta huomenna on uusi päivä.

Tämä on elämää ei satua.

 

---------------------------------------------------------------------

No sellainen osa oli se.

Kertokaas lukeeko kukaan vai lopetanko tähän?

Vaikken paljoa tykkääkkään vastailla ladattuihin,

että mistä ne on, niin vastaan silti jos satun muistamaan.

Tämän osan tekemiseen meni puolitoista tuntia.

<3: Suzume