Hohoo! Saimpas vihdoin tämänkin tehtyä!

Muttah lukekaa ja kommentoikaa!

Enjoy!

----------------------------------------------------------------

 

 Cranberry townin sairaala on vilkas jo aikaisin aamulla.

Lääkärit juoksevat käytävillä,

potilaat kävelevät ympäri sairaalaa.

Siellä seassa on myös muutama tuttumme...

 

´´Moi, me etsitään Evilyn Wiscardia.´´, Leelah sanoi pirteästi, ja katsoi hoitajaa.

´´Hmm... Evilyn Wiscardi...´´, Hoitaja näpytteli tietokoneeseensa etsiessään tietoja.

´´Kolmas kerros, huone 233.´´, Hoitaja sanoi lopulta ja hymyili.

Tytöt kiittivät kauniisti, tai Hilery vähemmän kauniisti ja he lähtivät kohti hissejä.

 

 

´´Hyh täällä haisee oudolta, mun pää tulee kipeeks...´´, Leelah inisi astuessaan hissiin.

Hilery painoi nappulaa jossa oli musta kolmonen.

Leelah alkoi kikattaa kun hänen mahansa kurisi, ja häntä jännitti nähdä Evilyn pitkästä aikaa.

 

 

(Minä muotoon!)

Kuulin askelia oven ulkopuolelta.

Sisään astuivat Hilery ja Leelah.

Olin odottanut heitä innolla, kuin pieni lapsi joulupukkia.

 

 

Olin hiukan karmean näköinen.

Mattew oli kuollut, ja ruumiinavauksessa ei löydetty mitään erikoista.

Suru painoi sydämessää, mutta siitä on päästävä ohi.

Olen onnellinen siitä että edes jäin itse henkiin.

Ensimmäistä kertaa moneen päivään minä hymyilin, tai yritin ainakin.

 

 

Leelah ryntäsi halaamaan minua heti.

Tunsin kuinka silmäni kostuivat.

Leelah passitti minut heti takaisin lepäämään, enkä edes ehtinyt halata Hileryä.

Tunsin taas ilmassa samaa vihaa ja sähköä.

En halunnut asettaa rakkaita ystäviäni vaaraan,

joten lähetin heidät kotiin väittäen että päähäni sattuu ja tahdon nukkua.

 

 

Ja kuten arvasin, illan hämärtyessä salama iski.

Ei minuun tälläkään kertaa vaan sänkyni viereen.

Tajusin että verhon takana oli huonekaverini, joka pääsisi huomenna pois.

Nousin äkkiä, ja vaikka pääni melkein räjähti paineesta, juoksin verhon toiselle puolelle.

 

 

 Ja aivan kuten pelkäsinkin.

Huonetoverini makasi kuolleena maassa.

Muistan kuinka hän vasta puhui minulle että pääsee kohta pois täältä.

Painetta päässäni oli niin paljon että aivoni olivat varmaan litistyneet rusinan kokoisiksi.

 

 

Silloin tajusin, että täällä en voi olla.

En ole turvassa enää täälläkään.

Kokosin viimeisillä voiman rippeilläni itseni ja tiirikoin ikkunan auki.

Sain kuin sainkin sen auki.

Kiipesin kolmannesta kerroksesta seinää pitkin alas.

Tiiliseinä oli liukas, ja kynteni katkeilivat, kun työnsin ne tiilien väliin.

Mutta lopulta pääsin alas, ja juoksin pois.

 

 

 

 

Tunnin juostuani saavuin metsän reunaan.

Näin pienen teltan.

Päätin mennä sisään, mikä siellä odottaisikaan, ei tämän huonommin voisi mennä.

 

 ´´Aa... Nuori tyttö tarvitsee minua... Hänellä on ongelma... Ei hätää Madam Mystery auttaa!´´,

 Kaunis nuori nainen mumisi silmät kiinni.

´´Istu tyttöseni istu!´´ Tämä Madam Mystery sanoi ja osoitti tuolia edessään.

´´Mikä hätänä tyttö hyvä?´´ Hän kysyi ja katsoi minua tummilla silmillään.

Kerroin hänelle ongelmani ja hän puhkesi puhumaan.

 

 ´´Ahaa uskot siis että sinut halutaan tappaa?´´ Hän huudahti.

Nyökkäsin hiljaa ja odotin mitä Madam sanoo.

´´Tiedän sen... Tiedän kuka sinut tahtoo tappaa!´´ Madam sanoi silmat kiinni vähän kuin laulaen.

´´Kuka se on?!?!´´ Kysyin innoissani ja melkein putosin tuolilta.

´´ Hän on... isäsi...´´ Madam Mystery sanoi hiljaa.

 

´´ Mutta minun isäni on kuollut!´´ Mutisin epävarmasti ja sydämmeni pamppaili.

´´ Äh, luulopuhetta!´´ Madam sanoi ja huiski kättään.

´´ Haluat siis säilyä elossa? Voin auttaa siinäkin!´´

Hengitykseni kiihtyi ja olin ihmeissäni ja iloinen.

´´ Mene tästä itään noin puoli kilometriä, ja seuraa tietä.

Pian siinä on taikapysäkki johon taikataksit tulevat.

Istu siihen odottamaan ja pian taksi tulee.

Sano kuskille että olet menossa Terviscan porteille, ja sitten vain istut kyydissä.´´

Sen Madam sanoi ja katosi telttoineen päivineen.

 

Löysin kuin löysinkin taikaparkin ja istuin penkille.

Se oli ihana paikka, mutta ihmettelin miksen ole nähnyt sitä ennen.

Hetken istuttuani mieleeni leijui ajatus että minua on huijattu.

Sen kuitenkin karistin pois.

Halusin uskoa siihen että saatan vielä jatkaa elämääni.

 

 

 Ja niin taikataksi tuli kuin tulikin, vaikkakin se näytti aivan tavalliselta.

Istuin sisään ja sanoin: ´´ Terviscan porteille kiitos.´´

´´ Selvä... Pidä kiinni.´´ Kuljettaja sanoi kun laitoin oven kiinni.

Mietin hetken mitä hän tarkoitti, mutta pian ymmärsin sen.

 ´´Mennäänkö me oikeaan suuntaan?´´ Kysyin epävarmasti kun auto pyöri,

ja ulkona näytti aivan oudolta.

´´ Luota minuun...´´ Kuski mutisi ja käänteli rattia kuin raivopäinen.

Istuin kyydissä ja pitelin penkistä kynnentyngilläni kiinni.

 

Lopulta saavuin porteille, huojuin kävellessäni.

´´ Onko tämä nyt oikea paikka?´´ Kysyin vielä varmistaakseni asian.

´´ Tersican portit kyllä. Onnea matkaan.´´ Kuski sanoi ja ajoi pois.

Katsoin porttia hetken ja otin ovenkahvasta kiinni.

 

Kun avasin portin valo sokaisi minut.

Onnen tunteen tuova valo sai sisääni pienen toivon kipinän.

Vihdoin tunsin elämäni menevän oikeilla raiteilla.

Puristin käteni nyrkkiin ja astuin sisään.

 

-----------------------------------------------------------------------

Noin olkaa hyvät!

Muutama kuva katosi mutta haitanneeko tuo nyt mitään!

No teimpä tässä toisen osan,

kun satuin saamaan flunssan eikä ollut muutakaan tekemistä.

Mutta kiltit pikku ihmiset kommentoikaa <3

Rakastan kommentteja, mutta joudun laittamaan ne kohta itse.

Niin ja kaikki jokaikinen joka lukee niin ilmoittakaa jookos?

-------------------------------------------------------------------------------

 

Heräsin aamulla noin kymmenen aikaan.

Söin muroja, koska niitä ei voi polttaa,

eikä kaapeista löytynyt muutakaan.

Menin suihkuun heti aamiaisen jälkeen.

Aloin lauleskelemaan jotain laulua,

enkä aluksi kuullut ovikelloa lainkaan.

Sitten kun kuulin sen, loikkasin suihkusta pois,

kiskoin mekon päälleni ja juoksin ovelle.

Ovella seisoi Hilery ja Leelah.

He tulivat hakemaan minua Maden allasbileisiin.

Olin unohtanut ne täysin!

Laitoin nopeasti bikinit mekkoni alle.

Madelle on niin lyhyt matka, että paras tapa on mennä kävellen.

Tuleepahan vähän liikuntaakin.

Made on 19-vuotias poikamies, jolla on rähjäinen talo.

Kaikki hänen rahansa menivät uima-altaaseen.

Mistä lie saa rahansa... Varmaankin hämärähommia tekemällä.

Onneksi auringonpalvojille oli omat paikat.

Minä ja meidän luokan Cara otettiin aurinkoa,

ja juteltiin kaikenlaista.

Huomasin Mattewin katsovan minua.

Tietysti hän kaipasi pusua. <3

´´Tule tänne´´, hän sanoi ja otti kädestäni kiinni.

Hän johdatti minut syvälle metsään.

´´Minne me olemme menossa?´´ kysyin ihmeissäni kun metsä tiheni ja tiheni.

´´Luota minuun´´, Mattew sanoi salamyhkäisesti.

Lopulta syvältä metsästä löytyi poreamme.

Paikka oli romanttinen, kuin jostain sadusta.

 

Ja kyllähän kaikki tietävät mitä tapahtuu,

kun on oikea aika, paikka, ja oikeat ihmiset.

Hetken ajan tuntui kuin olisin lentänyt lailla kyyhkysen.

Korkealla taivaalla. Vapaana.

En olisi osannut sieltä pois ellei Mattew olisi ollut mukana.

Seurasin häntä ja pääsin takaisin altaalle.

Mielihyvä paisui sisälläni kuin pullataikina,

jossa on aivan liikaa hiivaa.

Made parkkeeraa autonsa aina altaan vieressä olevaan pusikkoon.

Taas se oli siinä, joten päätin kivuta tuulilasin päälle istumaan.

Se osoittautui todella hyväksi miettimispaikaksi.

Nokkapelti oli hiukan liukas, ja meinasin muutamasti pudota.

Koko auto oli vielä kostea yöllisen sateen jälkeen.

Pian lähdin Mattewin kanssa bileistä,

koska olimme sopineet että menemme shoppailemaan.

´´Hihi! Näetkö miten hupsu auto?´´ hihittelin,

kun kävelimme hymiöillä koristellun auton ohi.

Mattew hymyili herttaisesti, ja huomasin että hän on ihan muissa maailmoissa.

Löysimme mukavan näköisen kuppilan,

ja päätimme yhdessä mennä välipalalle sinne.

Meidän molempien vatsat kurnivat nälästä,

joten se oli viisas idea.

Minä menin varaamaan pöydän

ja Mattew meni tilaamaan ruokaa.

´´Ööh kaksi lihavoileipää sipulilla´´, hän sopersi kassaneidille.

Sipulillahöystetyt lihavoileivät saimmekin.

Ensin Mattew oli pelkkää hymyä,

mutta yhtäkkiä hän vakavoitui.

´´Kuule Evilyn...´´, hän aloitti,

´´Minun on jo pitkään pitänyt kysyä että...´´

´´...Tuletko vaimokseni?´´ Hän töksäytti, ja otti taskustaan sormusrasian.

Hän ojensi sen minulle ja minä melkein pyörryin.

Otin rasian varovasti kädet täristen pöydältä.

Avasin sen ja silmäni pyöristyivät lautasen kokoisiksi.

´´Ooh miten iso timantti!´´

Laitoin sen heti sormeeni ja ihastelin sitä miten paljon se kiiltää.

´´Tarkoittaako tuo kyllä?´´ Mattew kysyi varovasti.

´´Kyllä tarkoittaa!´´ Kiljuin ja juoksin halaamaan nykyista kihlattuani.

Syötyämme lähimme kotia kohti.

Tunsin ilmassa jotain outoa...

Aivan kuin sähköä ja vihaa, paljon vihaa.

Ja yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta...

Oikeastaan kirjaimellisesti.

Jättimäinen salama löi suoraan Mattewiin.

Mattew kaatui kuolleena maahan.

Tiesin jostain syystä, että tämä liittyy minuun.

Minun takiani hän kuoli.

Itkin niin että meikkini levisivät.

Se ei ollut tavallinen salama,

se oli jotain voimakkaampaa, joku tuolta ylhäältä lähetti sen.

Kun tajusin kunnolla että hän kuoli,

juoksin suoraan autotielle...

Sieltä tuli juuri auto, ja minä jäin alle.

Olin shokissa, enkä edes tajunnut että auto ajoi ylitseni.

Kuski oli täysin välinpitämätön...

Siihen jäin makaamaan.

Keskelle autotietä,

kun punainen lava-auto huristi pois.

En tiennyt mistään mitään.

En tiennyt heräänkö enää koskaan.

En tiennyt herääkö Mattew enää koskaan.

 

-----------------------------------------------------------------------

Sellainen osa oli kakkos-osa :)

Kertokaa kiltit vähän mielipiteitä!

Muutama kuva katosi jonnekkin mutta toivottavasti ei haittaa :D

<3: Suzume

Noniin tässäpä tämän tarinan ensimmäinen osa!

Pahoittelen mitä syvimmin kuvien kokoa ja laatua,

koska huomasin laadun olevan todella huono vasta

 kun olin jo tappanut miltei puolet simeistäni.

Jotenka älkää valittako siitä, sillä asia on korjauksessa!

-----------------------------------------------------------------------------

 

 

Siinä se on.  Cranberry townin lukio,

tunnettu hyvästä opetuksestaan, jumalattoman hyvästä ruoasta,

ja yli 60-vuotiaista opettajistaan.

Sinne talsii Evilynkin, jokaisena arkipäivänä.

Matkaa on 4 kilometriä, ja aikaa kuluu noin tunti,

mutta ei se Evilyniä haittaa!

Ja siellä on myös Mattew, Evilynin poikaystävä.

He ovat seurustelleet jo kolme vuotta,

ja rakkaus kukoistaa kuin punainen ruusu.

Ja tästä ovesta Evilyn astelee joka arkipäivä sisään ja...

´´Ole hei jo hiljaa! Etkö sä ääliö tajua,

että noi tuolla sisällä luulee mun puhuvan itekseni,

ja siinä menee mun maine ihan lyttyyn,

 kuin mun lauantainen yritys tehdä pannaria!´´ Evilyn sähähti.

Jaa no ollaan sitten hiljaa, ja annetaan Evilynin itse kertoa. (tässä siis vaihtuu minä muotoon)!

Kävelin ovesta sisään, ja huomasin ensimmäisenä Leelahin juoroamassa Lizetelle jotakin.

Penkillä istui Tommy ja Rosalie.

Niittenkin lempi leiskuu ja loimuaa, kuin nuotiossa tanssiva liekki.

Ne on ollut niin kauan yhdessä, kun vain jaksan muistaa.

 

Kaivoin lokeroni avaimen taskustani,

ja aloin etsimään äidinkielen ainettani.

Huomasin kaapin pohjalla taas kirjeen,

jossa lytättiin tekoblondit täysin.

Huoh, kukaan ei oikein usko että tukkani on näin valkea oikeasti.

´´Ohoo Evilyn!´´ Leelah kirkaisi korvia vihlovasti,

ja ryntäsi äkkiä kertomaan päivän mehevimmät juorut.

´´Joko sä kuulit et Morgan oottaa Theolle lasta?!??!´´ Leelah kysyi.

Pudistelin päätäni, ja sain kuulla kaikki pienetkin yksityiskohdat asiasta.

´´Hei missä Hilery muuten on?´´ Kysäisin nopeasti,

kun Leelah piti hengähdystauon.

´´Tuolla´´, Hän sanoi ja viittasi rehtorin kansliaan päin.

´´Voi kuule Hilery, sinulla tulee tätä menoa olemaan huono tulevaisuus.´´,

Rehtori Carter sanoi säälivä ilme kasvoillaan.

´´Sinä tiedät hyvin, ettei lukion alueella saa polttaa,

eikä myöskään saa kantaa sytkäriä mukanaan.

Olen myös kuullut että olet sytytellyt vessassa paperia.

Myönnätkö nämä asiat?´´

´´Vittu, kyllä mä myönnän että mä kannan sytkärii mukanani,

ja poltan välkillä, mutta ei mua perkele mikskään tuhopolttajaks saa syyttää!´´

´´Muistas kielenkäyttö, olen ylempiarvoisempi henkilö kuin sinä ja...´´

Rehtori sössötti.

´´Hah! Vai että ylempiarvoinen? Minä kuule en tollasen kääkän jalkoihin polvistu!´´

Hilery mylvi, ja lähti ovia paiskoen käytävälle.

´´Huomenta lapset... eikun anteeksi oppilaat.´´,

Opettaja sanoi voihkien samalla selkänsä kuntoa.

´´Teidän piti tehdä kahdeksan sivuinen aine minulle täksi päiväksi.´´

Minä jouduin lukemaan omastani niin paljon ulkomuistista kuin osasin.

´´Krokotiili on liskoeläimiin kuuluva eläin...´´, sepitin,

ja opettaja nyökkäili hymy kasvoillaan.

´´BUU!´´ huusi yksi Jason, joka sai melkein Hileryn nyrkistä.

´´Anteeksi kun keskeytän,

mutta meillä on Hileryn kanssa vielä neuvottelut kesken.´´ Ilmoitti rehtori.

´´Siis mitä vittua?´´ Hilery ihmetteli.

´´Muutama poliisi on tullut puhumaan kanssasi, joten tulehan jo.´´

´´Entäs jos en tule?´´ Hilery kysyi virne naamallaan.

´´Sitten pyydän poliiseja hakemaan.´´, rehtori totesi jäisellä äänellä.

´´Häähää!´´ Jason sanoi, ja räkätti kuin kolmivuotias kakara.

´´Ole hiljaa vitun lemupelle.´´ Hilery sähisi,

ja lähti kohti kansliaa.

´´Toi on aika tyhmä.´´ Jason sanoi Leelahille.

´´Hey vähän kunnioitusta,  se on kuitenkin mun serkku.´´ Leelah vastasi ja mulkaisi Jasonia.

Välitunti alkoi ja menimme vessaan.

´´Hey oottekste muuten kuulleet jo,

että Madella on huomenna allasbileet?´´ Leelah kysyi.

Pudistimme Hileryn kanssa päitämme, ja saimme taas kuulla yksityiskohtia.

´´Niin että lähettekö mun kanssa?

Made pyys et kysyisin teiltä kun teitä ei näkyny.´´ Leelah lopulta kysyi.

Nyökkäsin  ja Hilery teki perässä.

Kello soi tunnin alkamisen merkiksi, joten lähdimme kohti luokkaa.

Seuraavalla tunnilla oli ATK-tunti.

Tehtiin jokainen diaesityksiä jonkun eläimen biologiasta,

liikeradoista ja muusta ihmetyksestä.

Minulla oli se krokotiili.

´´Äh miten paviaanista voi tällästä tietää?´´ Hilery voihkaisi.

´´Helposti! Mietit vaan miten liikut ja mitä sun sisällä kasvaa ja...´´,

Jason luetteli.

´´No hah hah kiinnostaa kun kolme kiloo paskaa.´´ Hilery tiuskaisi.

 

Vihdoin tuli ruokailun aika. Melkein jo kuolin nälkään!

Ruokana oli kalkkunaa, mansikkahyytelöä ja kanasalaattia.

Kuulostaa hyvältä vai mitä?

´´Onko sulla muuten oikeesti noin vaalee tukka?´´

Marie kysyi ruokapöydässä.

´´Onhan se... Pääsetkö muuten huomenna Maden allasbileisiin?´´,

Vastasin ja yritin kääntää aiheen muualle.

´´Haluaisin kyllä, mutta mun pitää mennä mun tädin hautajaisiin.´´

Marie sanoin, ja hänen ilmeensä synkistyi.

´´Voih, otan osaa.´´ Sanoin surullisesti.

Hilerykin yritti mutista jotakin kanasalaatistaan.

Pian koulu´päivä, tai oikeastaan koko kouluviikko loppui. Olihan perjantai!

Oli alkanut sataa, mikä ei ollut järin mukavaa,

koska jouduin kävelemään kotiin.

Mutta ei tippa tapa, ja ämpäriin ei huku.

(tälläistä kuvanlaatu tulee olemaan)

Kun tulin kotiin oli jo alkanut hämärtää.

Tuntui oudolta kun ovella ei ollutkaan odottamassa herttainen vanha mummo.

Avaimiakin piti kantaa mukana, kun kotona ei ollut ketään.

Se oli paljon mukavampaa kun kämppäkaverina oli vanha hauras muori.

Menin suihkuun, koska olin märkä sateen jäljiltä.

Lämmin vesi tuntui niin ihanalta.

Se lämmitti sydämessäkin.

Hetken ajan tuntui haikealta, kun muisteli muoria,

mutta pian tuntui taas hyvältä kun tiesi,

että hän on hyvässä paikassa.

Kaivoin laatikostosta valmispastaa ja valmistin sitä iltapalaksi.

Mikään ei vedä vertoja muorin perunamuusille,

ja lihapullasoosille.

Mutta ne ajat on ohi nyt, ja täytyy itse opetella kokkaamaan.

Senkin vähäisen ruoan minä poltin.

Onhan se erilaista, kun ei ole ollut äitiä joka opettaa kuorimaan perunoita,

ja isää joka opettaa solmimaan kengännauhat.

Kun vanhempia ei ole niiden tärkeyden ymmärtää paremmin.

Hampaat piti pestä.

Eihän sitä koskaan tiedä milloin tulee kutsu hammashoitolaan.

Kasvotkin pitää pestä.

Jos tulee finnejä niin siinä menee maine ja ylpeys.

Sellaista se elämä on.

Nukkumaankin on mentävä yksin.

Mietin iltaisin, että jos minulla olisi vanhemmat,

osaisin paljon iltasatuja.

Nyt en osaa yhtään.

En voi kertoa omille lapsilleni lainkaan satuja.

Mutta huomenna on uusi päivä.

Tämä on elämää ei satua.

 

---------------------------------------------------------------------

No sellainen osa oli se.

Kertokaas lukeeko kukaan vai lopetanko tähän?

Vaikken paljoa tykkääkkään vastailla ladattuihin,

että mistä ne on, niin vastaan silti jos satun muistamaan.

Tämän osan tekemiseen meni puolitoista tuntia.

<3: Suzume

Tässäpä hahmoesittely! Lukekaakin tarkkaan muuten olette pihalla kuin hömötintit!

 

 

 

Nimi: Evilyn Wiscardi

Perhe: Vanhemmat jäljettömissä eli vanhan muorin kanssa,

mutta tämä kuoli joten elelee yksin.

Ikä: 18

Paheet: Alistuvaisuus, armeliaisuus.

Muuta: Luonnostaan miltei valkeahiuksinen, ja kaikki aina kyselevät,

että onko se oikeasti NOIN vaalea.

Tahtoisi kovasti selvittää ketkä hänen vanhempansa ovat,

ja missä he ovat.

 

 

 

 

Nimi: Hilery Mondragon

Perhe: Juopotteleva isä, serkku Leelah.

Ikä: 19

Paheet: Ylenmääräinen kiroilu, riippuvuus tupakkaan.

Muuta: Opettajien pahin pelko on saada Hilery luokalleen.

Hän on tietysti myös poliisien tuttu, koska rikosrekisteri on jo nyt tavattoman pitkä.

 

 

 

Nimi: Leelah Mondragon

Perhe: Kiireiset vanhemmat, serkku Hilery

Ikä: 18

Paheet: Huomionkipeys, hössötys, liika puhuminen.

Muuta: Oikeasti ruskeahiuksinen. Kaipasi kerran vaihtelua,

ja värjäytti kuontalonsa vaaleanpunaiseksi.

Monia kertoja kaiken keskipiste, ja maailman napa.

Kuulee ja kertoo kaikki juorut aina ensimmäisenä.

 

 

 

Nimi: Mattew Hallgate

Perhe: Vanhemmat ja kaksi pikkusiskoa.

Ikä: 19

Paheet: Luulee välillä tietävänsä kaiken kaikesta koko maailmankaikkeuden ajalta.

Muuta:  Evilynin poikaystävä. Aikoo lähiaikoina kysyä häntä vaimokseen!

 Kihlasormus polttelee taskussa.